Olen ennenkin tehnyt töitä kahviloissa, mutta vain ohikulkiessani, muutamia tunteja silloin tällöin. Koskaan ei ole pyydetty poistumaan, eikä katseltu paheksuvasti tiskin takaa. Olen kuitenkin kuullut huhuja ja myös Niko Sandbackan meille tekemässä tutkimuksesta nousi esiin tällaisia kokemuksia. Päätin tehdä pienen empiirisen kokeen, nähdäkseni tapahtuuko näin.

Saadakseni laajemman näkökulman asiaan, otin yhteyttä toimitilamatkaaja Tero Heleniukseen, jonka kokemus kahviloissa työskentelystä on huomattavasti kattavampi kuin omani. Hän myönsi saaneensa joskus “katseita”, mutta lähinnä nopeaan ruokailuun keskittyneissä lounaspaikoissa. Kun taas kahviloissa on tarkoituskin viettää aikaa.

Helenius mietti, että kotona ja kahvilassa tehtävä työ on usein saman tyyppistä, yksin tehtävää ja ainakin jonkin verran keskittymistä vaativaa, joten eroksi jää ympäristö. Hänen mielestään olennaista olisi pohtia ja ymmärtää miksi ihmiset siirtyvät kahvilaan työskentelemään. (…ai että minun pakaralihasten teräsmiestesti olikin irrelevantti!?! -no tulipa suoritettua..)

Kokeeseeni valitsin kolme kahvilaa, kaikki alle kilometrin säteellä Toisesta Toimistosta, ja menen katsomaan kuinka kauan saan työskennellä aamukahvilla ja kroissantilla, ennen kuin minua pyydetään poistumaan tai tilanne muuttuu niin painostavaksi, että ymmärrän itse lähteä.

Kertomatta aikomuksistani, soitin kaikkiin kahviloihin etukäteen ja selvitin onko heillä sääntöjä tai ohjeistuksia tällaisia työtilapummeja varten? Kävi ilmi että ei ole.. kukaan ei ole koittanut olla koko päivää aamukahvin voimalla. Asiakaspaikkoja on tarpeeksi, niin että työtä tekevät eivät vie maksavien asiakkaiden paikkoja tai ihmiset ostavat lounasta, jolloin täytetty paikka on niin sanotusti maksettu. Asiaa ei siis ole koettu ongelmaksi, ainakaan heidän omien sanojensa mukaan. Tämä tukee myös Heleniuksen arviota työtilapummauksen harvinaisuudesta. 

Työpäiväni kahvilassa kestävät kuusi tuntia, alkaen yhdeksältä ja päättyen kolmeen. Oletan että kuusi tuntia tauotonta istumista lyhentää eliniänodotettani niin, ettei täällä tarvitse satavuotiaaksi kukkua. Ja koska päivä pitäisi pärjätä ilman lounasta, olisin kahdeksan tunnin jälkeen jo vaaraksi ympäristöllekin. Tahdoin kuitenkin ehdottomasti olla paikalla lounasaikaan, koska oletin että silloin jos joskus, minua pyydetään poistumaan.

 

Miten sitten kävi…

Kahvila 1

hinta: 0,98€/h

Menin paikalle yhdeksältä. ostin kahvin ja kroissantin, kuten suunnitelmissa oli. Valitsin pöydän jonka vieressä oli pistoke. Tasainen hälinä ympärillä ei haitannut, mutta kovat äänet kylläkin. Kymmenen aikaan viereiseen pöytään tuli kaverukset joita nauratti kovasti, minua ei.. Tästä selvisin kuitenkin säätämällä kuulokkeiden äänenvoimakkuutta kovemmalle. Noin 11 aikoihin automaattioviin tuli tenä ja ne jumitettiin auki… varpaita paleli siitä eteenpäin. 

 

Voi ei.. mun on pakko päästä vessaan! Mut pitäs pakata kaikki kamat, että voin liikkua. …mut hitto tää oli ainoo pistokepaikka tässä kahvilassa. En mä voi nousta,  pakko saada tää juttu tänään valmiiksi…

…mitä mä teen?!

 

Kahvila 2 

hinta: 0,58€/h 

Paikalle jälleen yhdeksältä, kahvila oli hiljainen ja sain tehtyä töitä kuten missä tahansa muuallakin. Tällä kerralla, vahingosta viisastuneena kävin tutustumassa saniteettitiloihin ennen kun levittelin kamat pöydälle. Paikka valikoitui jälleen pistokkeen mukaan. Edelliseen paikkaan verrattuna, tämä oli rauhallisempi.  Musiikki soi itselleni sopivalla voimakkuudella eli ei ollut häiriöksi. 

 

Voi ei.. nyt se asiakas sitten soittaa, olis vastannu eilen kun soitin. Enhän mä nyt tässä voi vastata, mitä jos se kysyy jotain tarkentavaa, eihän näistä voi puhua julkisesti. Ties kuka täällä kuulee…

…mitä mä teen?!

 

Kahvila 3 

hinta:0,7€/h

Tarjolla ei ollut kroissanttia.. otin voipullan, mutta eihän se ole sama asia.

Tilassa on lämmin tunnelma, ryhmä eläkeläisiä on viereisessä pöydässä porisemassa. Olivat oikein varanneet pöydän. Heidän lähdettyä, noin kello kymmenen, paikka hiljeni täysin ja vilkastui uudelleen vasta yhdentoista jälkeen. Tehotunti minulle! Keskittymistä häiritsi ainoastaan isot näyteikkunat, kahden kadun risteyksessä, koska istuin kasvot kohti ikkunaa. Olisin vaihtanut paikkaa, mutta istuin jälleen ainoan pistokkeen vieressä. 

 

 Lopputulema…

Kun tehdään kahvipöydän ääressä töitä, ei työergonomiaa kannata paljoakaan miettiä. Varsinkin kotoisan oloinen, “keräilty” sisustus aiheuttaa sen, että edes pöydän ja tuolin välinen mittasuhde ei aina ole kohdallaan. 

Testipäiväni kestivät kuusi tuntia, ja se oli kyllä kohtuuttoman pitkä aika istua yhtä soittoa. Jonkinlainen taukojumppa pitäisi pystyä pitämään. 

Saniteettitilojen käyttömahdollisuus riippuu siitä, missä kohdassa kahvilaa istut. Eli uskallatko jättää kaiken ilman valvontaa toivoen, että myyjä pitää tavaroitasi silmällä. 

Tulostusmahdollisuutta ei arvatenkaan ollut yhdessäkään paikassa, mutta minut yllätti, että wifiä ei ollut (ainakaan mainittu), kuin yhdessä paikassa kolmesta. Sielläkään en tosin saanut sitä toimimaan.. Pistokkeita ei ole asennettu asiakasystävällisiin paikkoihin vaan lähinnä jätetty poistamatta, jos tilassa on sellaisia ollut. Akkua kannattaa siis säästellä.

Ennakko-oletus oli että jonkun ajan jälkeen olisin saanut pahoja katseita tai minulta olisi tultu kysymään olenko ostamassa jotain lisää. Toisin kuitenkin kävi. Muutaman ensimmäisen tunnin jälkeen minusta tuli ilmaa. Kahdessa ensimmäisessä paikassa, katseet jopa kiersivät minut. Se sai minut miettimään, että pitkinä jaksoina kahvilassa työskentely ei ehkä palvele asiaansa, koska voin olla ilmaa kotonakin. Jälleen törmään samaan asiaan: mikä on kahvilaan tulon syy…?

Heleniuksen mielestä kahdeksan tuntia tauotonta työskentelyä on melko hard-corea, eikä kukaan voi tehdä sellaista ollen tehokkaimmillaan. Hänen oma rutiininsa on olla ensin kahdesta kolmeen tuntia jossain paikassa, sitten käydä syömässä jossain muualla ja mennä sen jälkeen mahdollisesti taas eri kahvilaan. Tämä tarkoittaa kahta kävelytaukoa päivän aikana. Oman kokemukseni perusteella voin suositella mieluummin Heleniuksen kuin minun testaamaani tapaa!

 

Koska kahvilatyöskentely ei tuntunut itselle toimivalta, minut löytää Finlaysonilta. TR 9, Seelanti, Finlaysoninkuja 3, 3. krs. 

Jos päivät kuluu yksikseen kotitoimistolla tai kahvilassa taukojumppaa toivoen, suosittelen poikkeamaan. Tätä tilaa ei voi selittää, vaan se täytyy kokea ja esittelen sen sinulle mielelläni.

Suvi Helin

050 567 1667

suvi@toinentoimisto.fi